Missä mennään

Julkaistu 16.3.2015

Mennäänpä 80-luvun loppuun, jolloin mekin kuljettiin Finnairilla Ylläksellä rakentamassa hotellia. Valtio avusti rakentamista lähes puolella, joten rakentajan mukaan tyhmää olis ollut ottamatta rahaa. Hotellin valmistumisesta meni noin puoli vuotta, konkurssi tuli ja tappiot Talousosuuspankille. Asuntojen hinnat nousivat vuodessa n. 40 % ja sitten tuli romahdus, puoli miljoonaa työtöntä parissa vuodessa.

Iiro teki parhaansa, leikattiin ja otettiin velkaa. Pankkeja pelastettiin, mutta asiakkaat jätettiin liriin. Konkursseja, itsemurhia ja asunnon ja firmojen menettäjiä. Toivottomuutta, vouti tuli tutuksi sadoille tuhansille, myös minulle. Mutta kaikki tuli maksettua, vaikka tiukille se otti.

Venäjän kauppa romahti ja paljon muuta. Ymmärrän hyvin, että otettiin velkaa ja koetettiin selvitä. Ja valtion velka oli pientä, n. 9 miljardia, joka sitten viidessä vuodessa noin viisinkertaistui. Alkoi viitisentoista vuotta kestänyt pitkä nousu. Jonkin verran maksettiin velkoja pois. Tosin taidettiin saman verran myydä valtion omaisuutta. Ja jaettiin sitä mitä ei tienattu, velalla tehtiin hyvää ja jakajia riitti.

Nokia porskutti ja tahkosi miljardeja, mutta oli samalla suurin yritystukien saaja. Loppukin on historiaa. Löysää rahapolitiikkaa jatkettiin 2000-luvulla ja taloutta hoidettiin kuin voitaisiin devalvoida, vaikka oltiin eurossa. Löysä raha meni asuntojen hintoihin ja palkkoihin. Myös palkallaan eläville maksetaan asumistukea, joka nostaa asuntojen hintoja.

Herrat mietti vuosia, miten nostaa eläkeikää ja kaikkea muuta rakennemuutosta. Joku keksi pyytää viisi vuotta irtisanomisaikaa kuntaliitostapauksissa, vaikkei kunnilla olis antaa töitä. Samalla sormi pystyssä opetettiin Kreikkaa.

Kansantalouttamme on rapautettu kehnolla politiikalla, kuten Kemiran myynnillä norjalaisyhtiölle v. 2007. Sen jälkeen maataloutemme maksoi Kemiran myyntihinnan moninkertaisesti takaisin kohonneina lannoitteiden hintoina. Suomalaisia yrityksiä on siirtynyt laajassa mitassa ulkomaalaisomistukseen, jolloin samalla yritysten pääomatulot ovat menneet muille maille.

Ja maa ajautui talouskriisiin, joka päätettiin hoitaa ottamalla lisää velkaa. Ay-liike uhkaili yleislakolla ja lepsut työnantajat alistuivat, vaikka tiedossa oli, ettei tämä pääty hyvin.

Nyt yksityinen sektori kantaa kuorman irtisanomisina, lomautuksina ja konkursseina. Ja uusiin yrityksiin palkataan työntekijöitä pienemmillä palkoilla, kun yritetään pärjätä kilpailussa niin eestiläisiä kuin muunkinmaalaisia vastaan.

Suomen julkinen talous on velkaantunut viime aikoina n. kymmenen miljardia euroa vuodessa ja on nyt n. 120 miljardia. Elämme kuin hullu mies Huittisista, syömme enemmän kuin tienaamme. Nyt ollaan neuvottomina sormet suussa. Tiedetään mitä pitää tehdä, mutta yhteinen tahto ja rohkeus puuttuu.

Muutakin olen mietiskellyt ja jatkoa tähän tulee noin viikon päästä otsikolla, miten tästä selvitään, päästäksemme pois Kreikan tieltä.