Pyydän anteeksi

Julkaistu 9.1.2020

Suomessa pääministeriksi, useiden hallituspuolueitten puheenjohtajiksi ja niiden eduskuntaryhmien puheenjohtajiksi on noussut joukko 1980-luvulla syntyneitä nuoria. Olen suunnattoman iloinen siitä, että nuoremme ovat rohjenneet ottaa vastuun Suomen tulevaisuudesta. Hallitusohjelma on erinomainen ja tavoittelee kestävää kehitystä. Luotan siihen, että nuoret päättäjämme tekevät kaiken voitavansa ja onnistuvat vaikeassa tehtävässään, jotta Suomi huolehtii esimerkillisesti osuudestaan maapallon säilyttämisessä elinkelpoisena kauas tulevaisuuteen.

Minun sukupolveni on asettanut nuoret päättäjämme ja heidän ikätoverinsa tavattoman vaikeaan asemaan. Ilmastonmuutos on jo kehittynyt ilmastokriisiksi eikä se ole ainoa vakava uhka elämälle maapallolla. Ympäristön kemikalisoituminen ja lukuisat sotilaalliset konfliktit varjostavat tulevaisuuttamme.

Ilmastonmuutos (aiemmin puhuttiin kasvihuoneilmiöstä) on ollut pitkään tunnettu. Minäkin olen ollut tietoinen siitä jo yli viisikymmentä vuotta, kiitos Suomen hyvän luonnontieteitten opetuksen 1960-luvun kansa- ja keskikoulussa. Asiaan olisi voitu tarttua jo kymmeniä vuosia sitten, jolloin ilmastonmuutos olisi voitu pysäyttää ajoissa ilman kriisiytymistä. Minun sukupolveni ei sitä kuitenkaan tehnyt. Minun sukupolveni ei myöskään lopettanut sotimista, vaikka opetukset sotimisen mielettömyydestä olivat mm. omien vanhempiemme kokemusten perusteella hyvin tiedossamme.

Olen toki henkilökohtaisilla toimillani pyrkinyt vähentämään ympäristön kuormittumista. En kuitenkaan ole onnistunut painostamaan oman sukupolveni päättäjiä tehokkaampiin toimiin maapallon tulevaisuuden turvaamiseksi. Niinpä pyydän anteeksi Suomen nuorilta päättäjiltä ja koko heidän sukupolveltaan sitä, että olen asettanut heidät lähes mahdottoman tehtävän eteen.

Anteeksipyyntö on arvoton, ellei siihen liity muutosta käyttäytymiseen. Lupaan Suomen nykyhallitukselle ja heidän ikätovereilleen kaiken mahdollisen tukeni. Lupaan jatkossa osallistua enemmän yhteiskunnalliseen keskusteluun ja ampua asiapohjalta alas esim. sosiaalisessa mediassa tungokseen asti vellovia populistisia valheita, joissa mm. kiistetään ilmastonmuutos tai ainakin vähätellään ilmastokriisiä ja suomalaisten vastuuta ja vaikutusmahdollisuuksia asioiden korjaamisessa.

Yksin voin tehdä vähän. Niinpä haastan muita edistyksellisiä eläkeläisiä yhteiskunnalliseen keskusteluun. Jos saan innostettua mukaan edes kymmenentuhatta suomalaista eläkeläistä, voimme saada paljon aikaan keskusteluilmapiirin muuttamiseksi, jolloin välttämättömien päätösten tekeminen helpottuu. Meillä eläkeläisillä nimittäin pitäisi kaiken järjen mukaan olla enemmän aikaa tällaiseen kuin kiireisessä työelämässä ruuhkavuosiaan elävillä lapsiperheiden vanhemmilla, jotka kuitenkin joutuvat kohtaamaan meidän sukupolvemme laiminlyöntien aiheuttamat ongelmat.

Alpo Kekkonen