Kolmikannasta nelikantaan

Julkaistu 16.10.2018

Irtisanomisperusteitten muuttaminen kaikkein pienimmässä yrityksissä on noussut merkitystään suuremmaksi asiaksi. Kaikille osapuolille ja koko kansantaloudelle vahingolliselle lakkoilulle ei näy loppua.

 

Asia on muuttunut kaikkein hankalimpaan muotoon, kun siitä on tullut arvovaltakysymys. Sen enempää Sipilän hallitus kuin ammattiyhdistysliikekään eivät näytä joustavan tuumaakaan. Ammattiyhdistysliike haluaa riidan puitavaksi kolmikantaan, mutta se on kovin nurinkurinen menettely. Kolmikantaan ei ole mitään asiaa niillä, joita riita irtisanomisista koskee.

 

Kolmikantaan on Suomessa viety valmisteltavaksi jokseenkin kaikenlaisia eduskuntakäsittelyyn meneviä asioita lukuun ottamatta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kolmikannassa maamme hallitus neuvottelee työmarkkinajärjestöjen kanssa. Työantajia kolmikannassa edustaa suuri ja mahtava EK, joka kuitenkin edustaa vain pientä vähemmistöä työnantajista. Suomen Yrittäjien jäsenmäärä (yli 115 000) on moninkertainen EK:n työnantajajäseniin (n. 16 000) verrattuna. Näin valtaosa maamme työnantajista on sivussa kolmikantaneuvotteluista.

 

Myös pienten yritysten työntekijöiden edustus kolmikannassa on kehno. Ammattiliittojen ja keskusjärjestöjen päättäviin elimiin valikoituu käsittääkseni kovin usein suurten työpaikkojen luottamushenkilöitä. Kolmikannassa ei siten ole mukana ketään, jolla olisi ymmärrystä pienten yritysten yrittäjien ja työntekijöiden tilanteesta. Työmarkkinakeskusjärjestöjen johtajat ja ammattiliittojen johtajat ovat niin isopalkkaisia, että heidän on vaikea eläytyä pienyrittäjien ja heidän työntekijöidensä asemaan.

 

On syytä ihmetellen kysyä, onko kummallakaan - Sipilän hallituksella tai palkansaajajärjestöillä - tässä riidassa saavutettavissa jotain sellaista, minkä takia kannattaisi jatkaa kansantaloudelle erittäin vahingollista työmarkkinaselkkausta. Jos pienyrityksillä olisi ollut edustus kolmikannassa, nykyiseen työmarkkinahäiriöön tuskin olisi edes jouduttu. Joka tapauksessa nyt on välttämättä saatava Suomen Yrittäjien edustus kolmikantaan ja muihin työmarkkinapöytiin. Olisi hyvä vahvistaa myös pienyritysten henkilöstön edustusta. EK:n ja ammattiliittojen johtajat voisivat hämmästyä, miten usein pienyrittäjä ja hänen työntekijänsä puhuvat samalla äänellä. Jos pienyrittäjiä ei kelpuuteta työnantajaleirin edustajiksi, niin voidaan ryhtyä puhumaan nelikannasta kolmikannan sijaan.